Jopolla ajavat myös olympiaurheilijat

[Teksti: Pekka Stenlund; kuva: Sportia-Pekka]

Sotshin olympiakisoissa on jännitetty suomalaisurheilijoiden puolesta jo puolitoista viikkoa, eikä katsoja ole voinut välttyä tunnekuohuilta, kun sinivalkoiset edustajamme ovat taistelleet mitalisijoista. Suomalaisten urheilusuoritusten seuraamisen ohella sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa esille on päässyt Jopo, joka on ollut suomalaisurheilijoiden menopeli Sotshin kaduilla.

Suomen reilun 100-henkisen kisajoukkueen käytössä on 50 sinivalkoista Jopo-pyörää, jotka Suomen olympiakomitea rahtasi Sotshiin helpottaakseen urheilijoiden liikkumista kisa-alueella. Urheilijat ovatkin ottaneet pyörät omakseen, sillä kävellen päivän aikana siirtymisiin kuluisi helposti tunti tai kaksi.

Suomalaisurheilijoiden salainen ase on Leijona-jopo.
Kisojen aikana suomalaisurheilijat on useaan otteeseen kuvattu Jopon selässä, ja myös Leijonien kapteeni Teemu Selänne on kruisaillut itselleen hieman rauhallisemmalla menopelillä olympiakylän teillä. Itse asiassa koko miesten jääjoukkue keräsi maailmanlaajuista medianäkyvyyttä jopoillessaan kisakylässä ja ajettuaan Jopoilla avausotteluun Itävaltaa vastaan.

Jopot ovat olleet aineksena myös kansainvälisille selkkauksille, sillä kisojen aikana mm. Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkosken ja naiskiekkoilijoista Venla Hovin pyörät ovat olleet kadoksissa. Sami Lepistön pyörä oli puolestaan lähteä epähuomiossa venäläisurheilijan matkaan. Jopoarmeija ei ole kuitenkaan kärsinyt tappioita, koska kadonneet pyörät ovat palautuneet takaisin suomalaisille.

Suomen joukkueen kisapyörät eivät ole ainutlaatuinen ilmiö kisakylässä, koska muun muassa Hollannin, Saksan sekä Yhdysvaltain joukkueilla on käytössä omia pyöriään. Mutta Jopoilla ajavat vain suomalaiset.

Helkaman Leijona-jopon löydät verkkokaupastamme.

Tämän talven hittituote on…

[Teksti & kuvat: Pekka Stenlund/ Sportia-Pekka]

Sportia-Pekan blogia perustettaessa kukaan ei osannut odottaa, kuinka haastava tästä talvesta tulisi. Pakkasella ei sada lunta, ja lumisateiden jälkeen lämpömittari ei pysy pakkasen puolella. Epävakaat olot ovat tehneet niin talviurheilusta kuin urheiluvälinekaupasta haastavaa, mutta luoneet samalla kysyntää tietyille tuoteryhmille – kuten nastakengille.

Otsikon loppuosa on näin ollen Icebugin nastakengät, joita on jo muutamaan otteeseen käsitelty blogissamme. Valmistajalta saatujen tietojen perusteella kengät ovat olleet varsinainen hitti Suomessa ja muualla maailmassa, minkä seurauksena tietyt mallit ovat loppuneet melkein kokonaan.

Icebug JOKK BUGrip® miehekästä kokoa 45.
Sportia-Pekan kenkävalikoimassa löytyy vielä hajakokoja useista malleista, mutta miehille on arkiliikkumiseen tarjolla hyvin kokovaihtoehtoja Icebug JOKK BUGrip® -kävelykengästä, joka on hyvän pitonsa, keveytensä ja käyttömukavuutensa takia oiva valinta ulkoiluun tämän hetkisillä keleillä.

Icebugin juoksukengistä tiensä mies- ja naiskäyttäjien jalkoihin on löytänyt Icebug DTS BUGrip®, joka on lähes loppuunmyyty. Sen sijaan toisesta juoksukengästä riittää kokovaihtoehtoja niin miehille (Icebug PYTHO2 BUGrip®) kuin naisille (Icebug PYTHO2-L BUGrip®).

Nastajuoksukenkiä saa vielä hetken.
Viiden millimetrin kantakorotuksella varustettu PYTHO2 on kantakorotukseltaan peräti yhdeksän millimetriä matalampi kuin DTS, joten Pytho soveltuu paremmin myös vauhdikkaaseen juoksuun, koska tuntuma juoksualustaan säilyy koko ajan hyvänä.

Viimeiset hetket kunnon nastakenkien hankkimiseen ovat siis käsillä. Varsinkin kun blogiin kirjoittanut sijoittaa tulevien vuosien talvijuoksuun ostamalla itselleen yhden parin.

Kiekkoilijan suojautuminen lähtee pohjapukeutumisesta

[Teksti & kuvat: Pekka Stenlund/ Sportia-Pekka]

Suomalaisittain Sotshin talviolympialaisten suurimpia mielenkiinnon kohteita on jääkiekko. Huipputasolla peli on vauhdikasta, eikä vaaratilanteilta aina vältytä. Useampi kisoihin osallistuva mies- ja naiskiekkoilija onkin uransa aikana loukkaantunut luistimenviillosta, minkä seurauksena viiltosuojatuotteet ovat yleistyneet pelaajien parissa.

Olympiakiekon innostamana tutustumme tällä kertaa viiltosuojatuotteisiin, jotka suojaavat vaaravyöhykkeellä olevista kehon osista kaulan, jalat ja ranteet.

Bauer Core 2-in-1 -kaulasuojapaita

Kun itse höntsäsin ulkojäillä, kaulasuoja oli yksi niistä varusteista, jota aina pidin mukana. Nykyään erillinen kaulasuoja ei ole pelaajalle välttämättömyys, sillä Bauerin kaulasuojapaidassa kaulasuoja yhdistyy tekniseen alusasuun. Valmistajan sanoin paita on suunniteltu lajin ehdoilla: se istuu hyvin varusteiden alla, eikä rajoita pelaajan liikeratoja. Kosteuden siirtokyky ja hengittävyys puolestaan takaavat käyttömukavuuden.

Kaulasuojapaita niskan puolelta.
Kevlarkuiduilla vahvistettu kaulaosa on ohut ja kevyt, mutta se suojaa sekä kaulaa että niskaa koko matkalta. Lisäturvallisuutta tuo se, että suojausosaa on jatkettu paidan yläosaan asti. Niskassa olevan tarrakiinnityksen ansiosta kaulus on helppo säätää itselleen sopivaksi, minkä lisäksi paidan pukemista helpottaa vetoketjun pitkä vetohihna.

Bauer Elite -viiltosuojasukka

Pelin kiihkeässä tempossa – ja etenkin taklaustilanteissa – pohkeet joutuvat helposti viillon kohteeksi. Polveen asti ulottuva Bauer Elite -suojasukka tuo turvaa sinne, missä sitä tarvitaan. Se ei suojaa täydellisesti, mutta heikentää viillon voimaa riittävästi, jotta vakavammilta loukkaantumisilta vältytään.

Bauerin sukka työpöydälle esteettisesti aseteltuna.
Hyvän suojaavuuden takaa patentoitu kevlarkuitu, joka kattaa 60 prosenttia sukan materiaaleista. Hengittävyydestä ja kosteudensiirrosta huolehtii Cool-max® -polyesteri (20%), kun nylon ja spandex tuovat puolestaan tarvittavaa joustavuutta ja istuvuutta.

Tuff-N-Lite® Hockey -rannesuoja

Jääkiekkokaukalossa ranteiden suojaamista ei välttämättä ensimmäisenä ajattele, mutta kaatuessa käsivarsi jää helposti luistimen viiltämäksi. Ranteiden suojaamiseen on kiinnittänyt huomionsa Kanadan olympiajääkiekkojoukkueiden virallinen suojaaja on Tuff-N-Lite, joka on erikoistunut vuosikymmenien ajan viiltosuojatuotteisiin sekä urheilun että turvallisuusalan ammattilaisten parissa.

Lähikuvassa Tuff-N-Lite Hockeyn rannesuoja.
Tuff-N-Liten 12 senttimetriä pitkän rannesuojan kangas on patentoitu seos keinokuituja, lasia ja metallia. Yrityksen mukaan määrätietoisella kehitystyöllä on luotu muita suojamateriaaleja vahvempi ja kestävämpi kangas, joka myös tuntuu iholla miellyttävältä. Omaan ranteeseen suoja tuntui sen verran hyvältä, etten ihmettele, miksi yritys esittelee aktiivisesti tuotteitaan YouTubessa.

Lasketteluvälineiden ostaminen on tarkkaa puuhaa

[Teksti & kuvat: Pekka Stenlund/ Sportia-Pekka]

Edellisessä postauksessa kirjoitin lasketteluvälineiden hankkimisesta ja niiden valitsemiseen vaikuttavista seikoista. Viime perjantaina menin tarmoa täynnä tenttaamaan lasketteluosaston myyjiä siitä, minkälainen varustus sopisi blogiin kirjoittaneelle, joka on tähän asti laskenut vuokravälineillä.

Ennen kuin päästiin itse välineiden valintaan, laskettelupuolella työskentelevä Elina varmisti kokemustasoni. Koska en ollut rinteessä noviisi – vaikka edelliskerrasta onkin vierähtänyt tovi – varusteita ryhdyttiin kartoittamaan kokeneemmille laskijoille tarkoitetuista tuotteista.

Millimetrin tarkkaa etsimistä

Kunnon laskettelumonojen metsästys alkoi jalan mittauksella, ja tuloksena oli reilut 26 senttimetriä. Kokeilin kokoluokasta 26 kahta eri monoa, mutta ne tuntuivat jalassa liiankin napakoilta. Seuraava koko – 26,5 – tuntui huomattavasti paremmalta: soljet kiinnitettynä kantapää pysyi jämäkästi paikoillaan, eikä sisäkenkä puristanut jalkaa.

Bloggaajan monovalinta - Nordica FireArrow F4.
Elina opasti vielä kiinnittämään huomion siihen, miltä mono tuntuu suorassa seistäessä ja laskuasennossa. Mono on rentoon laskemiseen käyttäjäystävällinen, kun seistessä varpaat koskettavat kevyesti sisäkengän kärkeen ja laskuasennossa ne ovat vastaavasti vapaina.

Laskettelumonoiksi valikoitui lopulta Nordica FireArrow F4, jotka oli hyvän istuvuutensa lisäksi helppo pistää jalkaan. Koska kyseessä on aktiivitason laskettelukenkä, on todennäköistä, että pärjään kyseisillä kengillä pitkään. Kunhan säilytän niitä oikein: soljet aina kiinnitettyinä, jolloin mono säilyttää muotonsa ja jämäkkyytensä.

Suksivalinnan ratkaisi käyttötarkoitus

Periaatteessa laskettelumonot käyvät sukseen kuin sukseen, mutta monovalintani määritti pitkälti sen, minkälaisia suksia minulle lähdettiin etsimään. Kokeneemman laskijan monojen pariksi ei kannata valita liian löysää suksea, vaan aktiivitason monon kanssa toimii paremmin hieman jäykempi suksi.

Suksiehdokkaat: Nordica Transfire 78 CA & Atomic Redster LT.
Oman pituuteni perusteella laskettelusuksieni pituus on 160–168 senttimetriä, mihin vaikuttaa osaltaan suksen käyttötarkoitus ja jäykkyys. Leppoisaan lasketteluun Elinan suksisuositus oli Nordica Transfire 78 CA, joilla laskeminen on suhteellisen helppoa ja vakaata. Mikäli haluaisin haastaa itseäni rinteessä sekä laskea vauhdikkaammin, ehdotus oli Atomic Redster LT.

Koska itselleni laskettelu merkitsee rentoa ajanvietettä, valitsin Nordican sukset. Lisäksi jos haluan laskea vauhdikkaammin, pitäisi kyseisen suksen riittää oman taitotasoni vaatimuksiin tuleviksi vuosiksi eteenpäin.

Vielä sauvat, ja vähän muutakin

Laskettelun kannalta tärkeimmät varusteet löytyivät menestyksellä, ja sauvojen valinta oli helppo tapaus. Käteen 120 senttimetriä pitkä Atomicin sauva, joka maahan osuessaan jätti käsivarren 90 asteen kulmaan. Oikean kokoinen sauva löytyi välittömästi, joten lasketteluvälinepaketti kokonaisuutena on valmis, kun kypärä tuli hankittua jo viime kaudella.

Tai melkein valmis, sillä kotiin saavuttuani huomasin, että suksia kuljettaa mieluiten kantokassissa. Lisäksi vanha lasketteluasu näyttää aavistuksen nukkavierulta tuliterien varusteiden rinnalla, joten myös vaatepuolta on syytä päivittää, ennen kuin lähden rinteeseen.

Laskettelukausi on täydessä vauhdissa

[Teksti: Pekka Stenlund/ Sportia-Pekka; kuvat: SGN Group]

Tammikuun pakkasten ansiosta laskettelukausi pääsi vauhtiin, kun rinteitä lumetettiin valmiiksi niin Sappeessa, Ellivuoressa kuin Mustavuoressa ja Hervannassa. Viime viikonlopun lumipyry ja pakkasten laantuminen paransivat olosuhteita entisestään, joten nyt on hyvä aika lähteä rinteeseen nauttimaan talven ja vauhdin hurmasta.

Lasketteluvälineiden vuokraaminen onnistuu laskettelukeskuksissa helposti, mutta lasketteleminen on mielekkäämpää ja useimmiten helpompaa omilla välineillä. Tutuilla varusteilla kun tietää, miten monot ja sukset käyttäytyvät, jolloin laskettelu on turvallisempaa ja nautinnollisempaa.

Lasketteluvälineistä tärkeimmät: monot

Lasketteluvälineitä valittaessa kannattaa panostaa oikeiden laskettelumonojen löytämiseen. Kysy myyjältä mahdollisimman paljon lisätietoja ja pyydä sovitettavaksi eri malleja. Kuten kaikkien urheilukenkien kohdalla, on laskettelumononkin oltava oikean kokoinen ja istuttava mukavasti omaan jalkaan.

Monoissa on oltava käyttäjälle sopiva sisäkenkä, joka tuo käyttömukavuuden ohella lämpöeristystä. Tärkein ominaisuus on kuitenkin kantapääistuvuus, koska mitä paremmin kantapää pysyy paikallaan, sitä paremmin kenkä pysyy jalassa. Ja kun kantapää on tukevasti kiinni monon pohjassa, on tuntuma suksiin parempi ja laskeminen nautinnollisempaa.

Käyttäjän mukainen ratkaisu: sukset

Suksien valintaan vaikuttaa kolme asiaa: laskijan fyysiset ominaisuudet (paino & pituus) ja taitotaso sekä suksen käyttötarkoitus. Kirjoituksessa keskitytään lähinnä kahteen ensimmäiseen kohtaan, koska aiheena on peruslasketteleminen.

Laskijan pituudella ei ole yhtä suurta vaikutusta laskettelusuksien pituuteen kuin murtomaasuksien tapauksessa, sillä yleispituutena miehille suositellaan 170 cm ja naisille 160 cm pitkiä suksia. Aloittelijalle tosin sopivat suosituspituutta lyhyemmätkin sukset, koska rauhallisesti laskettaessa suksien hallinta ja käännökset helpottuvat, mikä edesauttaa osaltaan laskettelussa kehittymistä. Kehityksen myötä voi siirtyä pitempiin suksiin, sillä kovassa vauhdissa lyhyempien suksien hallinta muuttuu haastavammaksi.

Laskijan paino vaikuttaa ennen kaikkea suksen jalkavuuteen. Oikean jalkavuuden ansiosta laskettelijan paino jakautuu tasaisesti sukselle, ja raskastekoiselle laskijalle sopii suksi, jossa keskikohta nousee selkeästi kärkeä ja kantaa korkeammalle. Kevytrakenteisemman laskettelijan kannattaa puolestaan valita suksi, jossa keskikohta on lähellä alustaa.

Paino vaikuttaa myös suksen kiertojäykkyyteen eli siihen, miten ja mistä kohdasta suksi taipuu. Raskastekoinen laskija valitsee jäykemmän suksen kuin kevytrakenteisempi, mutta suksen jäykkyyttä määriteltäessä ratkaisevampaa on laskettelijan taitotaso ja tarpeet. Leppoisaan perhelomailuun sopii löysä ja helposti laskettava suksi, kun taas aktiiviseen harrastamiseen soveltuu paremmin kovaa vauhtia kestävä ja nopeisiin käännöksiin soveltuva jäykkä suksi.

Helpoin valintatyö: sauvat

Monoihin ja suksiin verrattuna laskettelusauvojen valinta ei ole rakettitiedettä. Sauvoilta vaaditaan kolmea ominaisuutta: vahvuutta, joustavuutta ja keveyttä. Vahvuutta tarvitaan käännöksissä, jolloin sauvoihin kohdistuu paljon voimaa. Joustavuus puolestaan estää sauvojen katkeamisen ja keveys käsien väsymisen.

Oikeanpituiset sauvat löytyvät myös helposti. Kun kyynärvarsi on 90 asteen kulmassa sauvan osuessa maahan, on sauva sopivan mittainen. Tämän jälkeen ei tarvitse kuin löytää sauva, joka tuntuu sopivalta omaan käteen.

Käytännön toteutus

Lasketteluvälineiden valintatyön lyhyt oppimäärä on käyty läpi, joten seuraavassa blogipostauksessa käydään valitsemassa tarvittava varustus rinteeseen. Valintatyössä turvaudutaan luonnollisesti Sportia-Pekan lasketteluosaston myyjien asiantuntemukseen.