tiistai 11. maaliskuuta 2014

Keveys ja käyttömukavuus yhdistettynä suorituskykyyn – esittelyssä juoksukenkäuutuuksia

[Teksti & kuvat: Pekka Stenlund/ Sportia-Pekka]

Blogiamme enemmän lukeneet ovat varmaan huomanneet, että juokseminen on lähellä kirjoittajan sydäntä. Olenkin odottanut kärsimättömin mielin uusien juoksukenkien saapumista. Maaliskuun alussa odotus palkittiin, kun sekä adidakselta, Nikelta että New Balancelta saapuivat ennakkoerät uutuusmalleista.

Yhdistin oman kokemuspohjani Sportia-Pekan kenkäpuolen gurun Teemun asiantuntemukseen, minkä seurauksena esittelyyn pääsi kolme korkeatasoista kenkää. Yhdistävä tekijä niiden välillä on ominaisuudet, koska jokainen kenkä tarjoaa käyttäjälleen keveyttä, hyvää vaimennusta, käyttömukavuutta ja juoksemisen iloa.

adidas Adizero Adios 2

Maratonpiireissä mainetta niittäneellä kengällä on juostu maailmanennätyksiä, eikä uutuusmalli petä. Kenkä on edelleen todella kevyt, sillä painoa on ainoastaan 210 grammaa. Keveys yksinään ei tee Adios 2:sta erinomaista, vaan se miten kenkä käyttäytyy juostessa.

adidas Adizero Adios 2:n sininen unisex-malli.


Hyvä kannan (adiPRENE®) ja päkiän (adiPRENE+®) vaimennus yhdistettynä kiertojäykkyystukeen tekee juoksemisesta helppoa, sillä jalkoihin kohdistuva rasitus ei tunnu liian voimakkaalta. Adios 2 istuu lisäksi erinomaisesti jalkaan ja Continentalin kumiseospohja tuo tarvittavan pidon, joten tällä kengällä voi keskittyä itse asiaan eli juoksemiseen.

Parasta adidaksen uutuudessa on kuitenkin monipuolisuus. Vaikka kenkää on kehitetty huippu-urheilijoille ja kovavauhtiseen juoksuun, toimii se yhtälailla harrastelijan jalassa hidastempoisemmilla juoksulenkeillä.

Nike Zoom Vomero+ 8

Niken ehdokas juoksumatkoille on Vomeron viimeisin versio, joka soveltuu sekä pitkille juoksumatkoille että lyhyempiin pyrähdyksiin. Jos Vomeroa vertaa ylempänä olevaan adidaksen kenkään, on se hieman painavampi, sillä lukema nousee reiluun 300 grammaan.

Nike Vomero+ 8: vasemmalla naisten malli, oikealla miesten.


Keveyden sijaan Vomero+ 8 on panostanut jalan suojaamiseen, sillä kengänpohjan kattaa koko matkalta Cushlon-vaimennusmateriaali. Lisäksi uutuusmallissa on tuttuun tapaan Dynamic Fit -teknologia, joka tukee jalkaa ja holvikaarta parantaen samalla kengän istuvuutta.

Vomero+ 8 onkin hyvä valinta juoksijalle, joka kaipaa kengältään hyvää vaimennusta pitkille matkoille. Toisaalta se on erinomainen valinta myös jokapäiväiseen harjoitteluun, jolloin vauhdit eivät ole huipussaan kuin hetkittäin.

New Balance 890v4

Sotshin olympialaisissa huomio kiinnittyi siihen, että suomalaisurheilijoiden kisapukuun kuuluivat New Balancen kengät. Yhdysvaltalaisvalmistajan juoksukengät on nimetty numerosarjoiksi, ja itse vakuutuin eniten mallista 890, josta liikkeisiin saapuu kengän neljäs versio.

Etualalla miesten malli, takana naisten.


Henkilökohtaisesti tykästyin kengässä sen keveyteen ja sukkamaiseen istuvuuteen. Vaikka juoksijan jalkaa suojataan välipohjassa niin REVlite- kuin Abzorb-materiaalilla, on kenkä 240 gramman painoisena selkeästi Niken Vomero+ 8:aa kevyempi.

Keveässä ja hyvin vaimennetussa kengässä tuntuma juoksualustaankin säilyy hyvänä, minkä ansiosta kenkä herätti kirjoittajassa tunteen, että pitkästä aikaa voisi päästä lähelle omia ennätysaikojaan sekä pitkillä että lyhyemmillä matkoilla.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kuusi hyvää syytä viedä polkupyörä huoltoon

[Teksti: Pekka Stenlund/ Sportia-Pekka]

Vaikka täällä Pirkanmaalla on tänään saatu lunta maahan, on talvi väkisinkin taittumassa kevääksi. Ja yksi varmimpia kevään merkkejä on se, että pyöräilijöiden määrä liikenneväylillä kasvaa. Parhaimmat pyöräilykelit ovat vasta edessä, joten nyt on paras aika huollattaa pyöränsä.

Monelle polkupyörä on kulkuvälineistä vähintään toiseksi tärkein – ellei jopa tärkein - joten pyörän huoltotoimien laiminlyömiselle ei ole yhtään hyvää syytä. Huollon tärkeyden puolesta voi sen sijaan kertoa montakin hyvää syytä.

1. Pidennät pyörän käyttöikää. Huollossa käyvät ilmi pyörässä olevat mahdolliset tekniset ongelmat ja kuluneet osat, jotka voivat rikkoutuessaan tehdä pyörästä käyttökelvottoman. Säännöllinen pyörän huolto huolehtii myös siitä, että osat kestävät paremmin käyttöä.

2. Säästät rahaa. Ongelmien ennakoiminen on aina halvempaa kuin niiden korjaaminen. Säännöllisten huoltotoimenpiteiden ansiosta mahdolliset ongelmat havaitaan ajoissa, jolloin pienillä korjauksilla vältetään suuremmat ja samalla kalliimmat korjaustoimenpiteet tai kokonaan uuden pyörän hankkiminen.

3. Ajaminen on nautinnollisempaa. Huolletussa pyörässä osat toimivat niin kuin pitääkin, jolloin voi keskittyä pyöräilystä nauttimiseen. Etenkin jos kyseessä on uusi pyörä, se on ensihuollon jälkeen parhaimmillaan, koska osat on huollettu ja säädetty ajajan ajotavan mukaisesti.

4. Huolehdit omasta turvallisuudestasi. Huoltamaton pyörä on turvallisuusriski. Esimerkiksi heikosti toimivat jarrut tai kuluneet laakerit aiheuttavat vaaratilanteita tien päällä.

5. Etenet tyylikkäästi tien päällä. Puhdas ja kiiltävä pyörä näyttää hyvältä, joten huoltoon kuuluu aina osana pyörän puhdistaminen. Aurinkoisina kevät- ja kesäpäivinä töihin ajaa mieluummin puhtoisella kaksirenkaisella kuin kuran peittämällä.

6. Huollattaminen on helppoa. Jos itsellä ei ole aikaa huoltaa pyörää riittävän perinpohjaisesti tai jos pyörä vaatii sellaisia huoltotoimenpiteitä – kuten polkimien heiluessa sivuille – ettei omasta työkaluarsenaalista löydy tarvittavaa työkalua vian korjaamiseen, on parempi viedä pyörä asiantuntevaan liikkeeseen. Tällöin täyttyvät ylemmät viisi kohtaa.

Sportia-Pekalla hoituvat kaikkien polkupyörien perus- ja täyshuollot. Mikäli pyöräsi on vielä talviterässä, kannattaa tuoda menopeli huoltoon Lielahteen tai Kalevaan, minkä jälkeen voit keskittyä nautinnolliseen ja turvalliseen pyöräilyyn.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Jopolla ajavat myös olympiaurheilijat

[Teksti: Pekka Stenlund; kuva: Sportia-Pekka]

Sotshin olympiakisoissa on jännitetty suomalaisurheilijoiden puolesta jo puolitoista viikkoa, eikä katsoja ole voinut välttyä tunnekuohuilta, kun sinivalkoiset edustajamme ovat taistelleet mitalisijoista. Suomalaisten urheilusuoritusten seuraamisen ohella sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa esille on päässyt Jopo, joka on ollut suomalaisurheilijoiden menopeli Sotshin kaduilla.

Suomen reilun 100-henkisen kisajoukkueen käytössä on 50 sinivalkoista Jopo-pyörää, jotka Suomen olympiakomitea rahtasi Sotshiin helpottaakseen urheilijoiden liikkumista kisa-alueella. Urheilijat ovatkin ottaneet pyörät omakseen, sillä kävellen päivän aikana siirtymisiin kuluisi helposti tunti tai kaksi.

Suomalaisurheilijoiden salainen ase on Leijona-jopo.

Kisojen aikana suomalaisurheilijat on useaan otteeseen kuvattu Jopon selässä, ja myös Leijonien kapteeni Teemu Selänne on kruisaillut itselleen hieman rauhallisemmalla menopelillä olympiakylän teillä. Itse asiassa koko miesten jääjoukkue keräsi maailmanlaajuista medianäkyvyyttä jopoillessaan kisakylässä ja ajettuaan Jopoilla avausotteluun Itävaltaa vastaan.

Jopot ovat olleet aineksena myös kansainvälisille selkkauksille, sillä kisojen aikana mm. Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkosken ja naiskiekkoilijoista Venla Hovin pyörät ovat olleet kadoksissa. Sami Lepistön pyörä oli puolestaan lähteä epähuomiossa venäläisurheilijan matkaan. Jopoarmeija ei ole kuitenkaan kärsinyt tappioita, koska kadonneet pyörät ovat palautuneet takaisin suomalaisille.

Suomen joukkueen kisapyörät eivät ole ainutlaatuinen ilmiö kisakylässä, koska muun muassa Hollannin, Saksan sekä Yhdysvaltain joukkueilla on käytössä omia pyöriään. Mutta Jopoilla ajavat vain suomalaiset.

Helkaman Leijona-jopon löydät verkkokaupastamme.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Tämän talven hittituote on…

[Teksti & kuvat: Pekka Stenlund/ Sportia-Pekka]

Sportia-Pekan blogia perustettaessa kukaan ei osannut odottaa, kuinka haastava tästä talvesta tulisi. Pakkasella ei sada lunta, ja lumisateiden jälkeen lämpömittari ei pysy pakkasen puolella. Epävakaat olot ovat tehneet niin talviurheilusta kuin urheiluvälinekaupasta haastavaa, mutta luoneet samalla kysyntää tietyille tuoteryhmille – kuten nastakengille.

Otsikon loppuosa on näin ollen Icebugin nastakengät, joita on jo muutamaan otteeseen käsitelty blogissamme. Valmistajalta saatujen tietojen perusteella kengät ovat olleet varsinainen hitti Suomessa ja muualla maailmassa, minkä seurauksena tietyt mallit ovat loppuneet melkein kokonaan.

Icebug JOKK BUGrip® miehekästä kokoa 45.

Sportia-Pekan kenkävalikoimassa löytyy vielä hajakokoja useista malleista, mutta miehille on arkiliikkumiseen tarjolla hyvin kokovaihtoehtoja Icebug JOKK BUGrip® -kävelykengästä, joka on hyvän pitonsa, keveytensä ja käyttömukavuutensa takia oiva valinta ulkoiluun tämän hetkisillä keleillä.

Icebugin juoksukengistä tiensä mies- ja naiskäyttäjien jalkoihin on löytänyt Icebug DTS BUGrip®, joka on lähes loppuunmyyty. Sen sijaan toisesta juoksukengästä riittää kokovaihtoehtoja niin miehille (Icebug PYTHO2 BUGrip®) kuin naisille (Icebug PYTHO2-L BUGrip®).

Nastajuoksukenkiä saa vielä hetken.

Viiden millimetrin kantakorotuksella varustettu PYTHO2 on kantakorotukseltaan peräti yhdeksän millimetriä matalampi kuin DTS, joten Pytho soveltuu paremmin myös vauhdikkaaseen juoksuun, koska tuntuma juoksualustaan säilyy koko ajan hyvänä.

Viimeiset hetket kunnon nastakenkien hankkimiseen ovat siis käsillä. Varsinkin kun blogiin kirjoittanut sijoittaa tulevien vuosien talvijuoksuun ostamalla itselleen yhden parin.

Kiekkoilijan suojautuminen lähtee pohjapukeutumisesta

[Teksti & kuvat: Pekka Stenlund/ Sportia-Pekka]

Suomalaisittain Sotshin talviolympialaisten suurimpia mielenkiinnon kohteita on jääkiekko. Huipputasolla peli on vauhdikasta, eikä vaaratilanteilta aina vältytä. Useampi kisoihin osallistuva mies- ja naiskiekkoilija onkin uransa aikana loukkaantunut luistimenviillosta, minkä seurauksena viiltosuojatuotteet ovat yleistyneet pelaajien parissa.

Olympiakiekon innostamana tutustumme tällä kertaa viiltosuojatuotteisiin, jotka suojaavat vaaravyöhykkeellä olevista kehon osista kaulan, jalat ja ranteet.

Bauer Core 2-in-1 -kaulasuojapaita


Kun itse höntsäsin ulkojäillä, kaulasuoja oli yksi niistä varusteista, jota aina pidin mukana. Nykyään erillinen kaulasuoja ei ole pelaajalle välttämättömyys, sillä Bauerin kaulasuojapaidassa kaulasuoja yhdistyy tekniseen alusasuun. Valmistajan sanoin paita on suunniteltu lajin ehdoilla: se istuu hyvin varusteiden alla, eikä rajoita pelaajan liikeratoja. Kosteuden siirtokyky ja hengittävyys puolestaan takaavat käyttömukavuuden.

Kaulasuojapaita niskan puolelta.

Kevlarkuiduilla vahvistettu kaulaosa on ohut ja kevyt, mutta se suojaa sekä kaulaa että niskaa koko matkalta. Lisäturvallisuutta tuo se, että suojausosaa on jatkettu paidan yläosaan asti. Niskassa olevan tarrakiinnityksen ansiosta kaulus on helppo säätää itselleen sopivaksi, minkä lisäksi paidan pukemista helpottaa vetoketjun pitkä vetohihna.

Bauer Elite -viiltosuojasukka


Pelin kiihkeässä tempossa – ja etenkin taklaustilanteissa – pohkeet joutuvat helposti viillon kohteeksi. Polveen asti ulottuva Bauer Elite -suojasukka tuo turvaa sinne, missä sitä tarvitaan. Se ei suojaa täydellisesti, mutta heikentää viillon voimaa riittävästi, jotta vakavammilta loukkaantumisilta vältytään.

Bauerin sukka työpöydälle esteettisesti aseteltuna.

Hyvän suojaavuuden takaa patentoitu kevlarkuitu, joka kattaa 60 prosenttia sukan materiaaleista. Hengittävyydestä ja kosteudensiirrosta huolehtii Cool-max® -polyesteri (20%), kun nylon ja spandex tuovat puolestaan tarvittavaa joustavuutta ja istuvuutta.

Tuff-N-Lite® Hockey -rannesuoja


Jääkiekkokaukalossa ranteiden suojaamista ei välttämättä ensimmäisenä ajattele, mutta kaatuessa käsivarsi jää helposti luistimen viiltämäksi. Ranteiden suojaamiseen on kiinnittänyt huomionsa Kanadan olympiajääkiekkojoukkueiden virallinen suojaaja on Tuff-N-Lite, joka on erikoistunut vuosikymmenien ajan viiltosuojatuotteisiin sekä urheilun että turvallisuusalan ammattilaisten parissa.

Lähikuvassa Tuff-N-Lite Hockeyn rannesuoja.

Tuff-N-Liten 12 senttimetriä pitkän rannesuojan kangas on patentoitu seos keinokuituja, lasia ja metallia. Yrityksen mukaan määrätietoisella kehitystyöllä on luotu muita suojamateriaaleja vahvempi ja kestävämpi kangas, joka myös tuntuu iholla miellyttävältä. Omaan ranteeseen suoja tuntui sen verran hyvältä, etten ihmettele, miksi yritys esittelee aktiivisesti tuotteitaan YouTubessa.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Lasketteluvälineiden ostaminen on tarkkaa puuhaa

[Teksti & kuvat: Pekka Stenlund/ Sportia-Pekka]

Edellisessä postauksessa kirjoitin lasketteluvälineiden hankkimisesta ja niiden valitsemiseen vaikuttavista seikoista. Viime perjantaina menin tarmoa täynnä tenttaamaan lasketteluosaston myyjiä siitä, minkälainen varustus sopisi blogiin kirjoittaneelle, joka on tähän asti laskenut vuokravälineillä.

Ennen kuin päästiin itse välineiden valintaan, laskettelupuolella työskentelevä Elina varmisti kokemustasoni. Koska en ollut rinteessä noviisi – vaikka edelliskerrasta onkin vierähtänyt tovi – varusteita ryhdyttiin kartoittamaan kokeneemmille laskijoille tarkoitetuista tuotteista.

Millimetrin tarkkaa etsimistä


Kunnon laskettelumonojen metsästys alkoi jalan mittauksella, ja tuloksena oli reilut 26 senttimetriä. Kokeilin kokoluokasta 26 kahta eri monoa, mutta ne tuntuivat jalassa liiankin napakoilta. Seuraava koko – 26,5 – tuntui huomattavasti paremmalta: soljet kiinnitettynä kantapää pysyi jämäkästi paikoillaan, eikä sisäkenkä puristanut jalkaa.

Bloggaajan monovalinta - Nordica FireArrow F4.

Elina opasti vielä kiinnittämään huomion siihen, miltä mono tuntuu suorassa seistäessä ja laskuasennossa. Mono on rentoon laskemiseen käyttäjäystävällinen, kun seistessä varpaat koskettavat kevyesti sisäkengän kärkeen ja laskuasennossa ne ovat vastaavasti vapaina.

Laskettelumonoiksi valikoitui lopulta Nordica FireArrow F4, jotka oli hyvän istuvuutensa lisäksi helppo pistää jalkaan. Koska kyseessä on aktiivitason laskettelukenkä, on todennäköistä, että pärjään kyseisillä kengillä pitkään. Kunhan säilytän niitä oikein: soljet aina kiinnitettyinä, jolloin mono säilyttää muotonsa ja jämäkkyytensä.

Suksivalinnan ratkaisi käyttötarkoitus


Periaatteessa laskettelumonot käyvät sukseen kuin sukseen, mutta monovalintani määritti pitkälti sen, minkälaisia suksia minulle lähdettiin etsimään. Kokeneemman laskijan monojen pariksi ei kannata valita liian löysää suksea, vaan aktiivitason monon kanssa toimii paremmin hieman jäykempi suksi.

Suksiehdokkaat: Nordica Transfire 78 CA & Atomic Redster LT.

Oman pituuteni perusteella laskettelusuksieni pituus on 160–168 senttimetriä, mihin vaikuttaa osaltaan suksen käyttötarkoitus ja jäykkyys. Leppoisaan lasketteluun Elinan suksisuositus oli Nordica Transfire 78 CA, joilla laskeminen on suhteellisen helppoa ja vakaata. Mikäli haluaisin haastaa itseäni rinteessä sekä laskea vauhdikkaammin, ehdotus oli Atomic Redster LT.

Koska itselleni laskettelu merkitsee rentoa ajanvietettä, valitsin Nordican sukset. Lisäksi jos haluan laskea vauhdikkaammin, pitäisi kyseisen suksen riittää oman taitotasoni vaatimuksiin tuleviksi vuosiksi eteenpäin.

Vielä sauvat, ja vähän muutakin


Laskettelun kannalta tärkeimmät varusteet löytyivät menestyksellä, ja sauvojen valinta oli helppo tapaus. Käteen 120 senttimetriä pitkä Atomicin sauva, joka maahan osuessaan jätti käsivarren 90 asteen kulmaan. Oikean kokoinen sauva löytyi välittömästi, joten lasketteluvälinepaketti kokonaisuutena on valmis, kun kypärä tuli hankittua jo viime kaudella.

Tai melkein valmis, sillä kotiin saavuttuani huomasin, että suksia kuljettaa mieluiten kantokassissa. Lisäksi vanha lasketteluasu näyttää aavistuksen nukkavierulta tuliterien varusteiden rinnalla, joten myös vaatepuolta on syytä päivittää, ennen kuin lähden rinteeseen.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Laskettelukausi on täydessä vauhdissa

[Teksti: Pekka Stenlund/ Sportia-Pekka; kuvat: SGN Group]

Tammikuun pakkasten ansiosta laskettelukausi pääsi vauhtiin, kun rinteitä lumetettiin valmiiksi niin Sappeessa, Ellivuoressa kuin Mustavuoressa ja Hervannassa. Viime viikonlopun lumipyry ja pakkasten laantuminen paransivat olosuhteita entisestään, joten nyt on hyvä aika lähteä rinteeseen nauttimaan talven ja vauhdin hurmasta.

Lasketteluvälineiden vuokraaminen onnistuu laskettelukeskuksissa helposti, mutta lasketteleminen on mielekkäämpää ja useimmiten helpompaa omilla välineillä. Tutuilla varusteilla kun tietää, miten monot ja sukset käyttäytyvät, jolloin laskettelu on turvallisempaa ja nautinnollisempaa.


Lasketteluvälineistä tärkeimmät: monot


Lasketteluvälineitä valittaessa kannattaa panostaa oikeiden laskettelumonojen löytämiseen. Kysy myyjältä mahdollisimman paljon lisätietoja ja pyydä sovitettavaksi eri malleja. Kuten kaikkien urheilukenkien kohdalla, on laskettelumononkin oltava oikean kokoinen ja istuttava mukavasti omaan jalkaan.

Monoissa on oltava käyttäjälle sopiva sisäkenkä, joka tuo käyttömukavuuden ohella lämpöeristystä. Tärkein ominaisuus on kuitenkin kantapääistuvuus, koska mitä paremmin kantapää pysyy paikallaan, sitä paremmin kenkä pysyy jalassa. Ja kun kantapää on tukevasti kiinni monon pohjassa, on tuntuma suksiin parempi ja laskeminen nautinnollisempaa.

Käyttäjän mukainen ratkaisu: sukset


Suksien valintaan vaikuttaa kolme asiaa: laskijan fyysiset ominaisuudet (paino & pituus) ja taitotaso sekä suksen käyttötarkoitus. Kirjoituksessa keskitytään lähinnä kahteen ensimmäiseen kohtaan, koska aiheena on peruslasketteleminen.


Laskijan pituudella ei ole yhtä suurta vaikutusta laskettelusuksien pituuteen kuin murtomaasuksien tapauksessa, sillä yleispituutena miehille suositellaan 170 cm ja naisille 160 cm pitkiä suksia. Aloittelijalle tosin sopivat suosituspituutta lyhyemmätkin sukset, koska rauhallisesti laskettaessa suksien hallinta ja käännökset helpottuvat, mikä edesauttaa osaltaan laskettelussa kehittymistä. Kehityksen myötä voi siirtyä pitempiin suksiin, sillä kovassa vauhdissa lyhyempien suksien hallinta muuttuu haastavammaksi.

Laskijan paino vaikuttaa ennen kaikkea suksen jalkavuuteen. Oikean jalkavuuden ansiosta laskettelijan paino jakautuu tasaisesti sukselle, ja raskastekoiselle laskijalle sopii suksi, jossa keskikohta nousee selkeästi kärkeä ja kantaa korkeammalle. Kevytrakenteisemman laskettelijan kannattaa puolestaan valita suksi, jossa keskikohta on lähellä alustaa.

Paino vaikuttaa myös suksen kiertojäykkyyteen eli siihen, miten ja mistä kohdasta suksi taipuu. Raskastekoinen laskija valitsee jäykemmän suksen kuin kevytrakenteisempi, mutta suksen jäykkyyttä määriteltäessä ratkaisevampaa on laskettelijan taitotaso ja tarpeet. Leppoisaan perhelomailuun sopii löysä ja helposti laskettava suksi, kun taas aktiiviseen harrastamiseen soveltuu paremmin kovaa vauhtia kestävä ja nopeisiin käännöksiin soveltuva jäykkä suksi.


Helpoin valintatyö: sauvat


Monoihin ja suksiin verrattuna laskettelusauvojen valinta ei ole rakettitiedettä. Sauvoilta vaaditaan kolmea ominaisuutta: vahvuutta, joustavuutta ja keveyttä. Vahvuutta tarvitaan käännöksissä, jolloin sauvoihin kohdistuu paljon voimaa. Joustavuus puolestaan estää sauvojen katkeamisen ja keveys käsien väsymisen.

Oikeanpituiset sauvat löytyvät myös helposti. Kun kyynärvarsi on 90 asteen kulmassa sauvan osuessa maahan, on sauva sopivan mittainen. Tämän jälkeen ei tarvitse kuin löytää sauva, joka tuntuu sopivalta omaan käteen.

Käytännön toteutus


Lasketteluvälineiden valintatyön lyhyt oppimäärä on käyty läpi, joten seuraavassa blogipostauksessa käydään valitsemassa tarvittava varustus rinteeseen. Valintatyössä turvaudutaan luonnollisesti Sportia-Pekan lasketteluosaston myyjien asiantuntemukseen.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Talvikuntoilija, suuntaa jäälle!

[Teksti & kuvat: Pekka Stenlund/ Sportia-Pekka]

Kulunut talvi on ollut talviurheilun kannalta haastava. Lämmin alkutalvi sulatti lumet, ja kun pakkaset vihdoin saapuivat, pysyivät kunnon lumisateet poissa. Tampereen seudulla ei hiihtolatuja ole valmiina liian montaa kilometriä, mutta talvisesta liikkumisesta pääsee nauttimaan sekä järvien jäille että pihajäille.

Luisteluretkelle järven jäälle


Tammikuun pakkasten ansiosta järvien päälle on muodostunut kantava jääkerros, joten olosuhteet ovat otolliset matka- ja retkiluisteluun. Näsijärven luistinrata on kunnossa Siilinkarille asti, ja vapailla luonnonjäillä voi tehdä luisteluretken omalla reittivalinnalla.

T-Profilin retkiluistin luistelusiteellä ja -kengällä.

Vaelluskenkiin tai hiihtomonoihin kiinnitettävillä retkiluistimilla jäällä liikkuu jouhevasti paikasta toiseen, koska pitkä liuku mahdollistaa nopean matkanteon. Lisäksi pitkät terät liukuvat hyvin epätasaisemmallakin alustalla. Mikäli reipas liikunta kauniissa maisemissa innostaa, on aika hankkia tarvittava varustus.

Sportia-Pekan retkiluistinvalikoimaan kuuluvat Kuningaskuluttajan testissä hyvin pärjännyt Isvidda Trekking sekä Zandstra Tango ja T-Profil. Jääluisteluun tarkoitetut sauvat ovat hyvä lisävaruste, sillä ne tuovat luistelijalle tukea ja luisteluun lisää vauhtia.

Turvallisuus on lisäksi aina pidettävä mielessä – jäihin putoamisen vaara kun on osa harrastusta. Jäänaskalit, heittoköysi ja tukeva reppu, johon mahtuvat vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet, ovat ostamisen arvoisia. Aloittelevan tai pitkään luistelematta olleen kannattaa harkita lisäksi kypärän käyttämistä sekä polvi- ja kyynärsuojia.

Pihaluistelussa opitaan luistelemisen salat


Paitsi järven jäällä, luistelijoita riittää myös kaupungin jäädyttämillä kentillä. Etenkin pieniä luistelijoita näkee koulujen ja leikkikenttien vieressä olevilla pikkukentillä, jotka ovat hyviä paikkoja aloittaa perehtyminen luistelun jaloon taitoon.

Poikien ja tyttöjen harjoitusluistin.

Luisteluharrastukseen Sportia-Pekka tarjoaa hyvän valikoiman 25–50 euron luistimia pienille ensiluistelijoille ja vähän varttuneemmille jäällä kiitäjille. Lisäksi meiltä ostettuihin luistimiin sisältyy teroitus, joten luistelemaan pääsee vähällä vaivalla.

Kuten retkiluistelussa, myös luistelemaan harjoitellessa kannattaa muistaa turvallisuus. Kun päässä on kypärä ja polvet ovat suojattuina, vältytään suuremmilta vahingoilta. Ja kun varustus on kunnossa, liikkumisen riemu kantaa yli kaatumisien.

perjantai 24. tammikuuta 2014

Näkyvyyttä ihmisen parhaalle ystävälle – hanki koirien led-valjaat

[Teksti: Pekka Stenlund; kuvat: Sportia-Pekka]

Koiraihmisenä tulee kiinnittäneeksi huomiota siihen, että talvipimeillä on tärkeää huolehtia oman näkyvyyden lisäksi karvaisen ystävän näkyvyydestä. Mustan mopsin omistajalle tämä on oikeastaan välttämättömyys, sillä esimerkiksi teitä ylittäessä autoilijan ei ole helppo havaita mustaa (tai tummaturkkista) koiraa, jos tällä ei ole yllään mitään heijastavaa tai valonlähdettä.

Kotikulmilla lenkkeillessä vastaan onkin tullut ilahduttavan paljon nelijalkaisia, jotka ovat käyttäneet heijastimin varustettuja kaulapantoja, valjaita ja talutushihnoja. Lisäksi koirilla on ollut yllään heijastinliivejä, kaulapantoihin ripustettavia led-valoja sekä itse tuunattuja heijastin- ja valoviritelmiä.

Koiramallimme (ei bloggaajan nelijalkainen) S-koon valjaissa ja talutushihnassa.

Nykyään on saatavilla led-valoin varustettuja valjaita ja talutushihnoja, ja myös Sportia-Pekan myymälöihin on täksi talveksi hankittu erä kyseisiä tuotteita. Sekä valjaissa että hihnassa on kolme erilaista valotoimintoa: koko ajan päällä, hidas vilkutus tai nopea vilkutus. Lisäksi valjaissa on heijastimet, joten niitä voi käyttää tavallisten heijastinliivien tapaan.

Led-valjaat ja -hihna ovat hyvä ja helppokäyttöinen tapa parantaa oman koiran näkyvyyttä aamu- ja iltalenkeillä. Etenkin jos koiralla on pitkäkarvainen turkki, jolloin heijastimet voivat jäädä piiloon, tai jos koira ei suostu käyttämään heijastinliiviä.

Autoilijoiden ohella led-valjaiden tuoma näkyvyys hyödyttää kanssaulkoilijoita. Itse tykkään käydä koirani kanssa metsälenkeillä pikkupoluilla, koska tuolloin nelijalkaisen voi päästää hihnasta. Mopsi pitää juoksennellessaan melkoista röhinää, ja satunnaisia vastaantulijoita saattaa huolestuttaa, mikä peto metsässä ryskää. Led-valjailla on helppo osoittaa, että vastaan jolkottaa ainoastaan kymmenisen kiloa koiraisaa elämäniloa.

L-koon siniset valjaat.

Mikäli Kaukajärven metsissä vastaan tulee musta mopsi led-valjaissa, niin todennäköisesti kohtaat blogiin kirjoittaneen koiransa kanssa. (:

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Mies merinovillassa – testissä North Outdoorin kerrasto

[Teksti & kuvat: Pekka Stenlund/ Sportia-Pekka]

Joulukuun alussa kirjoitin blogissamme merinovillakerrastoista. Vuoden vaihduttua saapuivat lopulta pakkaskelit, joten aika oli otollinen perinpohjaisemmalle tuotetestaukselle. Neljän päivän ajan käytin yli 15 asteen pakkasilla North Outdoorin Active merinovillapaitaa ja -housuja, jotka ovat eettisesti tuotettua no mulesing -merinovillaa.

Ensituntumaa merinovillaan otin perjantai-iltana viedessäni koiran iltalenkille raikkaassa pakkassäässä. North Outdoorin kerraston päälle puin korkeakauluksisen collegen ja kevyttoppapuvun. Välitön ensituntemus oli, että olo on ”ilmastoidumpi” kuin aiemmin käyttämieni keinokuiduista valmistettujen kerrastojen kanssa. Puolen tunnin kävelylenkin aikana ei tullut kylmä, vaikka iholla olikin koko ajan jännän ilmava tunne.

Merinovillaan pukeutuneena pärjää pakkasilla.

Lauantaina ja sunnuntaina luovuin aluskerrastosta ainoastaan yöunien ajaksi. Molemmat päivät olivatkin melkoista tehotestausta, sillä olin tasaisin väliajoin joko ulkona pakkasessa koiraa ulkoiluttamassa/ tyttären kanssa leikkimässä tai sisällä kotiaskareissa.

Merinovilla osoittautui lyömättömäksi kumppaniksi arkitouhuissa. Pihalla liikkuessa kylmä pysyi loitolla ja olo säilyi miellyttävän lämpimänä. Sisätiloissa asua ei tarvinnut riisua kotiaskareiden ajaksi, vaan siivoukset ja ruoanlaitot sujuivat ilman hikoilua. Jopa päivätorkut sohvalla viltin alla onnistuivat loistavasti.

Arkikäytössä asu oli mielestäni menestys, joten alkuviikosta seuraava askel oli merinovillan testaaminen talviurheilussa. Juoksulenkille kerraston päälle lyhythihainen tekninen paita, poolopaita ja juoksupuku – sitten maastoon.

Merinovillatestin maisemissakaan ei ollut valittamista.

Kolmen vartin juoksemisesta tuli hiki hyvin pintaan, minkä jälkeen vaihdoin kävelyyn. Aavistuksen kosteana kerrasto ei vaikuttanut aivan yhtä lämpimältä kuin kuivana, mutta ilokseni huomasin, ettei 20 minuutin kävelyn aikana kuitenkaan tullut kylmä. Kosteanakin kerrasto siis toimi luvatusti eli olo tuntui kuivalta ja lämpimältä. Kenties välikerroksessa runsaasti kosteutta keränneen peruspoolon korvaaminen paremmalla asusteella olisi parantanut alusasun toimivuutta.

Lenkin jälkeen annoin kerraston aluksi kuivua kylpyhuoneessa, ja lopuksi tuuletin sitä hetken aikaa parvekkeella. Näiden hoitotoimenpiteiden jälkeen nenäni ei havainnut kerrastossa lainkaan hien hajua neljän päivän tehokäytön jäljiltä. Antibakteeristen ominaisuuksienkin osalta tuotelupaus siis täyttyi. Mutta varmistaakseni tämän aion käyttää kerrastoa aktiivisesti koko lopputalven.